"Jälkiruoka kruunaa tai pilaa aterian. Se on se jälkimaku. Jälkiruoat jäävät täten myös parhaiten mieleen. Jos joskus perustan ravintolan, panostan erityisesti jälkiruokiin. Jälkiruoan ei välttämättä tarvitse olla 2000 kalorin mättö. Esimerkiksi kahvi ja pallo vaniljajäätelöä sopii useimmiten oikein hyvin, varsinkin jos itse ateria on ollut parasta a-ryhmää. Siihen vaikka kotimainen Jallu viereen, mutta minkä tähden, kysyy vaimo? Hänelle tilaan Boulard Grand Solagen, ettei vaan jää calvamaan."
Doobie Brothers, The Very Best of Doobie Brothers: What a fool Believes
Laulusolisti Michael McDonald vetää välillä niin korkealta, että jopa meidän Börjellä on vaikeuksia erottaa stemmoja. Mutta upea fiilis ja mahtava sävellys. Th ey dont make pop song´s like these anymore.
Al Jarreau, Tenderness Live: Mas Que Nada
Al Jarreaun ääni on niin sokerinen, että se saattaa puhkaista aikuisiän kakkostyypin diabeteksen, varokaa vaan. Mutta svengaa kuin lauma poroja. Älä käristele, kuuntele vaan. Joe Samplen pianosoolo ei ole pelkkä näyte.
James Taylor, Live: Your smiling face
Jälkiruoan sijaan voi kuunnella tämän biisin. Ajaa saman asian. Kun kuulin tämän biisin ensimmäistä kertaa, jäin välittömästi koukkuun ja kuuntelin sen viisi kertaa putkeen.
Kari Kriikku, Bizarre Bazaar (koko albumi)
Äärimmäisen miellyttävä kuuntelukokemus. Kun klasarijengi alkaa huseeraamaan kevyellä puolella, joskus lopputulos svengaa kuin Hiihtoliiton ylimääräinen tiedotustilaisuus. Mutta Kriikkua ja Tapiola Sinfoniettaa ei moinen vaivaa. Svengi on kohdallaan, soitto on innostunutta ja taatusti laadukasta.
Lahti Symphony Orchestra & Osmo Vänskä, Sibelius, Karelia, Kuolema: Valse Triste
Tarinan mukaan Sibelius sävelsi Valse Tristen yöllä, koska dead line painoi päälle. Kappale on tilausteos. Se sävellettiin alun perin Arvid Järnefeltin näytelmään Kuolema. Sibeliuksella oli flunssa, jota hän lääkitsi kiniinillä. Musikantit ovat aina keksineet jonkin tekosyyn saadakseen päänsä sekaisin. Kiniinillä tai ilman, Valse Tristessä on aivan uniikki tunnelma.
