"Tämä soittolista on läpileikkaus minun suosikeistani. Tosin moni tärkeä levy jäi pois, mutta tästä pitäisi hahmottua, kuinka pervo musiikkimakuni on. Sillisalaatti voi olla herkullista."
Leonard Bernstein: Candine Ouverture, New York City Opera Chorus and Orchestra
Olisi kiinnostavaa tietää, mitä Bernstein oli syönyt sinä aamuna, kun alkoi säveltää tätä alkusoittoa? Voiko olla mitään riemullisempaa kuin tämä musiikki. Täydellinen symbioosi eurooppalaisen taidemusiikin ja amerikkalaisen mojon välillä.
Keith Jarret, The Köln Concert
Tiedossa on, mitä Keith Jarret söi ennen tätä legendaarista pianokonserttia. Ei mitään! Järjestäjä oli unohtanut järkätä hänelle sapuskaa ja kaiken lisäksi lavalla tökötti vääränmerkkinen flyygeli. Jarret veti herneenpalkot nenään, mutta meni lavalle ja soitti yhden maagisimmista konserteista ikinä. Onneksi äänitysvehkeet toimivat moitteettomasti.
John Lennon, Working Class Hero: Woman
Vain pesunkestävä nero voi tehdä kertosäkeen, jonka sanoma kuuluu: "uuuu, uu-uu uuu, well well, tyydy-dyn dyn-dyy" ja homma toimii silti. Täydellinen popkappale, kaunis ylistys ihanille naisille.
Vladimir Ashkenazy, Philharmonia Orchestra, W. A. Mozart, Piano Concerto no 21, C-dur
Jumalaista musiikkia. Konserton keskimmäisen osan viipyilevä teema on tuttu James Bond 007 Rakastettuni elokuvasta, missä sillä on hieman kyseenalainen kunnia toimia päärosvon Karl Strombergin Atlantis-palatsin esittelymusiikkina. Mutta vanha kunnon Mosse sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Chick Corea/Gary Burton, In Concert, Zürich: Mirror, Mirror
Lystikäs ripeä jazzvalssi. Corea ottaa ensimmäisen soolon, mutta tämän raidan varsinainen beef on se, miten Corea komppaa Gary Burtonin sooloa. Moinen innovatiivisuus pitäisi palkita neljällä Michelin-tähdellä. Varsinainen vauhtiraita, joka ei lähde edes pesussa. Eikä tarvitse tehdä mutkaa matkaan, tämän takia.
Stuff, Live at Montreaux 1976: Foots
Stuff loi uniikin uuden tavan soittaa. Kukaan ei soita kenenkään päälle, svengi on uskomaton. Hienovaraista kuuntelua ja bändin sisäistä harmoniaa. Ei ihme, että bändistä tuli erittäin kysytty komppi lukuisiin sessioihin, ja mm. Paul Simon ja Quincy Jones käyttivät sitä parhaissa evytyksissään. Stuff oli myös Saturday Night Liven alkuperäinen house bändi. Richard Tee on yksi suosikkipianisteistani.
